Hit on saanut viimeisen puolen vuoden aikana tuhottoman paljon uusia lempinimiä. Hipsu ja Hipsulainen ovat olleet jo pidemmän aikaa käytössä. Lisäksi on käyttöön vakiintunut muutamia mainitakseni mm. Hilander, Hipsu Hemminki Hilander, Hilanderilainen, Hemminki- hämminki, Hii, Hila ja Hilari. :D Hitiltä löytyy myöskin ilme joka lähtöön... Täytyy kyllä myöntää, että on ensimmäinen koskaan tapaamani koira, joka osaa aivan selkeästi virnuilla. Hilarin silmien alle tulee  selvät juonteet, korvat ovat luimussa ja naama vääntyy muikeaksi kun hänen kanssaan neuvotellaan vaikkapa syliin tulemisesta, kun toinen nojaa nokallaan reittä vasten. Hit on sellainen pieni sylikoira. Ted- köntys ei pääse samalla tavalla loikkaamaan syliin kuin Hit :) Tedin taktiikka on laittaa etujalat syliin ja katsoa ilmeellä "äiti, nosta, en pääse". :D

Olisin halunnut kirjoittaa agilitytreeneistä, mutta ei meillä sitten ollutkaan treenejä, kun pakkasta oli yli -10 ja hallihan on lämmittämätön. Tyydyttiin tekemään kotona tokojuttuja. Niitä ollaan nyt kovin koitettu lähes päivittäin tehdä. Tunnistusnoudossa tein aika pitkään yhden kapulan piilottelua ja sitten yritin opettaa Hitille homman kahden kapulan taktiikalla. No ei siitä mitään tullut, koira ei pätkääkään rauhoittunut haistelemaan, vaikka yritin laittaa nameja kapuloiden lähelle ja matkaa kapuloille ei ollut, vaan nappasi vain sen mikä eteen tuli. Siirryin sitten taktiikkaan kepin piilottaminen ja muut kepit esillä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että vieraat kapulat voivat olla levitettynä laajallekin alueelle, piilotan oman kapulan esim. pyyhkeen alle, josta se noudetaan. Sekin onnistuu jo, että joutuu kulkemaan väärien yli saadakseen oman. Hieman vielä vahvistan väärien kapuloiden merkitsemättömyyttä, ja sitten häivytetään tuo kapulan piilotus pois. Sen avulla saatiin kuitenkin nokka ihan eri tavalla auki ja olemaan noteeraamatta vääriä. Hieman hirvittää, onnistunko häivyttämään sen riittävän hyvin, mutta täytyy käyttää vaikkapa pimeää huonetta siinä apuna, ettei pysty täysin pelkillä silmillä kapulaa hakemaan.

Kaukokäskyjäkin ollaan saatu runnottua eteenpäin, ei tarvitse enää nami nokassa ohjauksia ollenkaan ja asennot sujuu :) Nyt harjoitellaan eri asentojen sarjoja, esim. maahan - seiso - istu, ja palkkaan vain hyvistä. Ei se mitään suuria tekniikkavirheitä edes yritä, mutta en hyväksy liikkumista ollenkaan. Hyvä siitä tulee, tarpeeksi hyvä siihen nähden mitä Hilarin tokoilutavoite on. Minä en ymmärrä, miten Tedille oli niin helppoa opettaa kympin kaukot. No Hiin kanssa päästään ehkä vähän helpommalla taas jossain muissa liikkeissä, kuten ohjatussa noudossa, kun se osaa jo oikean ja vasemman. Hilarin kanssa kiikarissa ei ole SM- tasolla kisaaminen vaan valioituminen ja sen jälkeen me saadaan käyttää vaikka koko loppuelämä pk- lajeihin.

Tulisipa jo kevät ja lämmin. Olisi kivaa treenata ulkona ihan kunnolla. Ted pitää lomaa treenaamisesta, se könöttää edelleen.

Käytiin paimentamassa 24.1 ensimmäisen kerran pitkän tauon jälkeen. Yli kuukausi ainakin tuli taukoa ja ajattelinkin, että mentäisiin reippaasti takapakkia... Mutta mitä vielä! Hitin kanssa tehtiin ensin hakukaaria, tasapainopisteestä flankkeja molempiin suuntiin ja toisella kierroksella vielä poispäinajoja. Hit teki hyvin, nyt se lähti ihan eri tavalla poispäinajoonkin. Poispäinajo ei ole sisätiloissa toiminut vielä kertaakaan niin hyvin kuin nyt. Koira keskittyi tekemiseen eikä kiihtynyt, olin tosi tyytyväinen. Mikäli lampaat liimautuu mun jalkoihin poispäinajossa (kun seison itse paikalla), niin siinä koiralla loppuu vähän vielä rohkeus. Täytyy vaan rohkaista ja kannustaa :)

Kuulemma pitää ottaa tavoitteeksi 1- luokasta 1- tai 2- tulos tai sitten 2- luokka, niin perusrata on peace of cake :D

Parina iltana on Ted könkännyt jalkaa iltalenkillä. Eilen sitten katsoin tarkkaan, mikä jalka on kyseessä, kun oli niin vaikea erottaa kun ei selvästi onnu. Etujalan ontumisen näkee yleensä ihan selvästi, mutta kyllä mun mielestä nyt oli kyseessä oikea takajalka :( Ensimmäinen kerta kun sillä nyt sitten ne lonkatkin oireilee. Tedillä on molemmissa lonkissa nivelrikkoa, mutta oikeassa se oli aiemmin nähtävillä kuin vasemmassa.

Sunnuntain agitreeneissä taas. Kahdessa viimeisessä treenissä on tuntunut siltä, että yhteinen sävel Hitin kanssa on alkanut löytyä. Ainahan koira on ollut hirveän hyvä, mutta ohjaajan kokemus on näkynyt suorittamisessa. Nyt olen kuitenkin itse jollain muotoa alkanut päästä jyvälle hommasta ja niinpä tänäänkin tuli treeneissä ihan sujuvaakin radanpätkää meiltä molemmilta. Kontaktiesteet vaatii vielä työstämistä, eivät ole riittävän varmat ja koira saattaa tehdä ne juoksukontakteina vaikka pitäisi pysähtyä... Sama juttu kepeissä. Nämä kun saadaan ratkottua niin ollaan varmaankin kisavalmista kauraa. Rata oli tosi kiva.

Löysin netistä tällaisen piirto-ohjelman, josko minäkin jatkossa saisin vähän aktiivisemmin näitä ratoja näytille asti :D

http://auneli.pp.fi/tuomas/flextrcE.exe

Rata nyt ei taida ihan mittasuhteissaan olla, mutta pääpiirteissään kuitenkin. Ensimmäisen keppivälin hakeminen täytyisi kyllä nyt ottaa tosissaan työn alle, mutta minä olen niin huono tämmöisissä kun ei meillä ole mikään kiire kisaamaan eikä minullakaan agilityssä sen suurempia tulostavoitteita. Laitoin koiran aalta putkeen ja juoksin renkaan ja kutosesteen väliin, siinä valssi ja itse menin renkaan vasemmalta puolelta ja lähetin koiran putkeen. Tämä toimi meillä tosi sujuvasti, ei tullut koiralle kuumotuksia hakea väärään putken päähän. Koiran tullessa putkesta otin sen vasemmalle puolelleni. Esteet 11-15 ohjasin kuvasta katsottuna hypyn 13 vasemmalla eli muurinpuoleisella puolella. Puomilta lähetin suoraan hypylle 19, jäin itse lähes paikalleen ja nimeltä kutsumalla takaisinpäin. Oli pakko pyöräyttää koira esteen 20 kuvassa vasemman siivekkeen ympäri (seisoin samassa kohdassa, jossa numero näkyy) ja vaihtaa pyöräytyksen jälkeen itse 21 ja 22 esteiden taakse. Yritin kyllä ensin välistävedolla, mutta siinä kävi niin, että koira hyppäsi 21 esteen väärästä suunnasta, en millään ehtinyt edetä itse tarpeeksi pitkälle, että olisin ehtinyt saamaan sen esteiden välistä. Ei ole kyllä kuva ihan mittasuhteissaan...

Kaikkein paras juttu on se, että koira ei treenin jälkeen illalla ontunut! Jee! Varvas alkaa olla kunnossa ja toivottavasti ontumisvaiva ei palaa!

Tässä on nyt menossa ihan hirveästi pentuprojekteja tuttavapiirissä ja muuallakin. Mielenkiintoista, miten niitä pentueita mainostetaan. Suuri osa kertoo rehellisesti sekä plussat että miinukset. Toisaalla sanotaan, että koirallani on erinomaiset käyttötulokset ja koira ei ole hyvässä lykyssä käynyt yhdessäkään pk- taikka paimennuskisassa. Agilityssä ja tokossa saa huononkin koiran menestymään, jos on taitava ohjaaja. Mielestäni hyvät käyttötulokset eivät myöskään ole pelkkä titteli, kuten TVA, vaan pitää myös katsoa millaisin tulossarjoin se on tehty. Olen törmännyt ihan selvään ostajan harhaanjohtamiseen, mm. "molemmat vanhemmat ovat terveitä", vanhempien kennelliiton lausumia tuloksia ei mainita, ja vanhemmista toinen onkin C- lonkkainen. Ehkä oireeton, mutta että terve? C on jo lievä dysplasia. Bortsuissa käytetään yllättävän paljon C- lonkkaisia jalostukseen ja vaikka se voi periyttää täysin terveitä jälkeläisiä niin itse en lonkkavikaisen koiran omistajana uskaltaisi sellaista itselleni ottaa. Ymmärrän miksi jotkut niin tekevät, mikäli syyt ovat erittäin perustellut. Mutta se pitää sitten myydessä mainita, että vanhemmalla on lievä lonkkavika. Kyynärten suhteen pidän myös sattuneesta syystä selvän nollalinjan, en ikinä ottaisi sellaisen koiran jälkeläistä, jonka sisarus/vanhempi/jälkeläinen on kyynärvikainen. Tuo on pahimmillaan jatkuvaa oireilua ja erittäin invalidisoiva sairaus.

Hauskaa on myös kilpailuilmiö, joka on havaittavissa nuorten koirien omistajien keskuudessa. "Mun koira sai 2kk nuorempana TK2- koularin kuin sun koira!" Oh my god, kiviäkin kiinnostaa. Tai vaihtoehtoisesti, "vähänkö siistii, koira tuli minimi-iässä tokovalioksi!". Olen jo oppinut sen, ettei tuollaisessa ajattelumaailmassa ole mitään mieltä joten meidät saa nämä vertailijat unohtaa ihan kokonaan kisoistansa ja kisata ihan itekseen. Minä etenen koirillani sellaiseen tahtiin, jossa koiran pääkoppa pysyy mukana. Hitin kanssa olen ihan tietoisesti painanut jarrua. Ensimmäisen vuoden käytän koirillani perusteelliseen sosiaalistamiseen, leikkimiseen vieraissa paikoissa ja katsekontaktiin + yhteistyöhön. Kisaliikkeet ehtii kyllä opettaa ja terveellä koiralla on monta monta käyttövuotta, joiden aikana ehtii tuloksia kerätä. Hitin kanssa korkataan voittajaluokka vasta sitten, kun tiedän tasan tarkkaan, että koira saa heittämällä vaadittavan ykköstuloksen. Toki kokeessa voi sattua mitä tahansa ja moni huomaa vasta kokeessa, ettei koira osannutkaan jotain liikettä. Itselläkin on käynyt näin ensimmäisen kisakoiran kanssa, mutta nykyään sen kyllä pohjimmiltaan tietää, jos jossain liikkeessä on toivomisen varaa. Mutta siis ihan oikeasti, kuinka moni koira kestää sellaisen treenimäärän, jonka hyvin nuorena valioituminen vaatii? Ei sellainen sovi läheskään joka koiralle ja ohjaajankin pitää olla taitava. Nykyään tuntuu vaan olevan se oletus, että kun on bc, niin onhan se/ sen omistaja ihan paska jos koira ei ole 2veenä vähintäänkin valio.

En myöskään kaipaa neuvoja blogiini siitä, miten joku tietty liike kannattaisi opettaa tai mitä minun tulee tehdä jotta joku virhe ehkä oikenisi (yleensä olen luetellut vaihtoehdot asian korjaamiseksi tekstin yhteyteen ja tähän mennessä ne ovat aina toimineet Hitin kanssa). Tiedän tasan tarkkaan miten nykyinen kisakoirani toimii ja yhden TVA:n kouluttamisessa on ollut siinä apua. Tedin tunnistusnouto-ongelmaan sain sähköpostitse aikoinaan korvaamattoman vinkin ja siitä olen kiitollinen. Mutta Hit on sellainen koira, joka tasan tekee kaiken mitä pyydän, jos liike on opetettu oikealle mielentilalle ja jos kisoissa koiralla (=minulla) on oikea mielentila. Tiedän myös sen, jos koiran mielentilassa on parantamisen varaa ja myös syyt miksi näin on. Osaan kyllä kysyä parhaiksi katsomiltani kouluttajilta, jos jossain asiassa tulee ongelmia.

Olen miettinyt myös bortsujen kasvattamista. Se on sellainen aihe, joka on itseäkin alkanut kiinnostaa. Jos tyytyisi näyttelylinjaan niin osaisin heti valita, mistä löytyisi kiinnostavat kasvattajat ja mieluiset koirat. Ovat ainakin tähän mennessä olleet hyvin pienimuotoisia kasvattajia ja kasvattimäärätkin vain korkeintaan parinkymmenen koiran luokkaa. Jos löytyy kiinnostava kasvattaja ja hienot koirat, niin sitten joko linjoissa/ ominaisuuksissa on jotain, minkä takia en voisi koiraa sieltä ottaa ainakaan jos haluaisin, että on pientäkään mahdollisuutta että voisin jatkaa linjaa omalla uroksella. Plus vielä se, että mikäli löytyy kiva suku ja vanhemmat, niin on niin tuuripeliä, kasvaako koirasta terve, onko se sen linjan mukainen mitä haluan jne jne. Haaveena olisi kuitenkin joskus löytää sellaisista linjoista narttu, jolla on paimennusominaisuuksiakin ja jolla on valtavat liikkeet muiden toivomieni ominaisuuksien lisäksi. Saa nähdä jääkö vain haaveeksi.

Mielessä on käynyt myös Tedin kastrointi. Sen lisääntymiskyvylle kun ei koskaan tule olemaan mitään tarvetta, vaikka onhan sitä minulta jalostukseenkin kysytty paperittomalle nartulle :D Mutta jos minä joskus erehdyn laumaani hankkimaan nartun ja Ted minulla silloin vielä on, niin kyllä hän saa pallinsa hyvästellä. Ei ole kuitenkaan vielä ajankohtaista, vaan ensin kisaillaan ja treenataan Hitin kanssa.

Että tämmöistä vuodatusta tänään.  

Hieman alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, lähdinkin matkaan kahden koiran kera. Ted meni lainakoiraksi JH- SM osakilpailuun. Onneksi olin pessyt sen samalla kuin Hitinkin, sillä sain tietää asiasta vasta perjantaina noin klo 22 :o)

Olin jo ehtinyt miettimään kehästä poisjääntiäkin kuulopuheiden takia. Alunperinhän tuolla oli toinen tuomari laitettu rodulle. Päivän tuomari oli arvostellut tämän rodun aiemmin vain kaksi kertaa. Mutta mulle jäi oikein positiivinen mielikuva tuomarista! Olin aivan varma, että saadaan se pakko-H, mutta ei :D Tämä oli siis Hitin ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta nuorten luokassa, seuraavaksi sitten jo avoimeen.

Tuom. Leila Kärkäs

Arvostelu:

Erinomainen kokonaisuus. Seistessään kaunis ja tasapainoinen, mutta liikkuu turhan lyhyellä tiheällä askeleella. Saisi olla enemmän voimaa ja ulottuvuutta. Hyvä pää. Hyväasentoiset hieman kookkaat korvat. Kaunis ylälinja. Tasapainoinen hyvä raajarakenne. Sopiva rintakehä. Erinomainen karva. Miellyttävä käytös.

NUO EH2

Tuomari vielä tuli erikseen sanomaan, että tykkäsi Hitistä ihan hirmuisesti ja seistessä se on tosi hieno, mutta liikkeet ovat turhan lyhyet. Täysin totuudenmukainen ja hyvä arvostelu mun mielestä, vaikka koira on vielä ihan älyttömän kesken kehityksen! Tykkäsin myös, että tuomari osasi arvostaa keskivahvaa koiraa.

Tässä taustalla oli vielä sairasteluakin. Toivottavasti jalka pysyisi nyt kunnossa ja päästäisiin tekemään pyörälenkkejä ja ylämäkijumppaa, josko sieltä saisi vähän lisää tasapainoa + voimaa liikkeisiin. Ja sekin varmaan tekee hyvää, kun koira kehittyy rintakehältäänkin valmiimmaksi. Täysin rentona Hit liikkuu mun mielestä ihan kivasti, vaikka tokikaan siitä ei mitään Tedin veroista liikkujaa tule. Mutta sillä on kuitenkin ihan sopusuhtaiset liikkeet ja uskoisin, että sen liikkumista pystyy vielä hieman kehittämään. 

Tosin ne mun mielestä oikeasti upeat liikkujat ovat muutenkin harvassa. Huomio kiinnittyi tänään yhteen junnu-urokseen ;) Ja toki bongasin Tedin kaksi puoliveljeä, niilläkin kiva askelpituus. Mutta summa summarum, mä olin todella tyytyväinen arvosteluun ja eritttäin hyvään päivään. Täytyy viedä Hit jollekin rakennetuomarille :D

Narttuja en ehtinyt katsoa, kun suuntasin sitten itsekin katsomaan JH- kehää. Ted esiintyi handlerinsa kanssa hienosti. Osallistujia ihan hirveä määrä, 64, pääsivät ensin jatkoon ja sitten vielä kymmenen parhaan joukkoon, joka oli mielestäni tosi hyvin siinä osallistujamäärässä. :)

Ted kävi eilen niveltutkimuksessa. Yllättäen jakaa painon tasaisesti kaikille jaloille, etupäälle 30% - 30% ja takapäälle 20%- 20%. Että ei häntä ainakaan kamalasti nivelet vaivaa :) Ted on mielestäni aika hyvässä lihasmassassakin.

Molemmat pojat painelivat tänään noin tunnin verran syvässä hangessa, ihan itsekseen siis. Juoksivat, etsivät myyriä yms, kun köpsöttelin hepan kanssa pellon laidalla. Ihan omaehtoista liikuntaa tuolle meidän nivelvaivaisellekin. Eikä mitään merkkejä vaivoista lenkin jälkeen, kummallakaan koiralla ;) Tosin ovathan ne tottuneet liikkumaan, mennään usein lenkkejä ratsain ja koirat vapaana lähinnä metsässä.

Viime sunnuntaina treenit peruttiin pakkasen takia, joka oli ihan hyvä Hitin varpaan kannalta. Nyt se on kuitenkin jo liikkunut täysin normaalisti pidemmän aikaa, saanut riehua, painaa täysillä metsässä ja hangessa jne. Ajattelin, että jalka on kunnossa.

Agilityssä oli profiililtaan kiva rata, helppo muistaa ja ainakin itselle suht helppo ohjatakin. Joku pätkä meni oman ohjauksen puolesta tosi hyvin, joitain kohtia sitten tahkottiin vähän enemmän. Voisin koittaa piirtää radan ja laittaa näytille. Hit oli ihan loistava, hyppäsi hyvin, ei tiputtanut yhtään rimaa, otti kaikki kontaktit jne. Kepit meni myös hirveällä vauhdilla, mutta ekaa keppiväliä pitäisi vielä vahvistaa.

No kuitenkin, treenin jälkeen kun koira oli nukkunut useamman tunnin ja nousi sitten ylös, niin onnahteli taas sitä samaa jalkaa, joka on vaivannut. Vaihtoehtoja on kolme; A. Varpaan iho on vielä ohut siitä kohtaa, jossa paise oli - jos se on ärtynyt kun kontakteissakin on karheat pinnat. B. Se saamarin ristiside. C. jotain muuta. Nyt se tassuttelee taas kuin ei mitään, mutta ärsyttää tämä epätietoisuus! Voi se olla vielä ihan varpaasta johtuvaa, toivottavasti. Kovasti ihmetyttää, miten se voi metsässä mennä ja riehua oireetta, jos kyseessä on jokin muu kuin varvas. Jos ensi viikon treenien jälkeen on sama juttu, niin tähystykseen se on mentävä. Lämmitin ja jäähdytin ja venytin koiran huolella, eikä treeneissä tullut mitään kämmejä joissa koira olisi itsensä voinut loukata.

Ilmoitin Tedin mukaan täällä alkavaan niveltutkimukseen. Siellä testataan uutta nivelvalmistetta, jotain lisäravinnetta. Koejakso on 12 viikkoa. Ihan mielenkiintoista tietoa varmaan näin omistajankin näkökulmasta, kun koira tutkitaan jollain erikoisvaa'alla. Saa vähän lisää tietoa itsellekin, että keventääkö koira joitain jalkoja ja auttaako valmiste tutkimuksen aikana. Glukosamiinista ja MSM:stä ei ollut ainakaan kesällä mitään hyötyä kun kyynär oireili vähän väliä. 

Tedillä on ollut jo muutaman kuukauden täysin oireeton jakso, mutta tutkimukseen haettiin nivelrikkoisia ja nivelvaivaisia koiria niin eiköhän Ted ole kuitenkin passeli sinne osallistumaan, kun ei parhaillaan ole mitään kipulääkityksiäkään tarvinnut :) Lähinnä pidemmän lenkin päätteeksi saattaa jotain viitteitä vaivoista tulla.

Hipsun jalka alkaa olla kunnossa. On saanut paljon vapaata liikuntaa eikä jalka ole toistaiseksi oireillut. Kovalla pakkasella onnahti muutaman kerran kun meni sisältä ulos joitakin päiviä sitten, mikä luultavimmin johtui varpaan ihosta, joka on vielä ohuempi kuin normaali anturan iho.

Tänään käytiin treenaamassa ulkona tokoa, kun oli vain viitisen astetta pakkasta. Ted otti ensin pienen pätkän seuraamista ja sitten ruutua. Sen jälkeen tehtiin temppuja. Ted ei ole mielestään mikään tokokoira, syttyi tekemiseen vasta kun alettiin tehdä hauskoja temppuja. Sitä ennen olisi mieluummin mennyt nuohoomaan hajuja, vaikka on ollut treenitauko.

Hitillä taasen oli hirmuisesti virtaa. Tehtiin seuraamista patukkapalkalla ja sitten ruutua. Lähetyksiä eri suunnasta ja vahvistin oikeaa paikkaa. Ei sillä vielä oikeaa käsitystä tuosta liikkeestä ole, täytyy treenata useamman kerran viikossa niin saa sille ajatustakin hommaan mukaan. Hit onneksi oppii hirmuisen nopeasti. Opetan ruudun ilman mitään apuja. Lisäksi tehtiin kerran kaikki jäävät, ne olivat megahienot, ei yhtään ruosteessa!

Sisällä ollaan hinkattu kaukokäskyjä. Edelleen tekniikkaa ja tekniikkaa, se on hirmuisen tärkeää, ja ainoa tae siitä, ettei koira ala etenemään kokeessa. Seiso-istu sujuu, samoin istu-seiso, maahan- seiso myös, mutta seiso-maahan on vaikea ja meinaa siinä tulla vähän eteenpäin. Ei paljoa, korkeintaan pari cm, mutta napotan nyt vielä ja hinkataan se varmaksi. Tunnistusnouto on myös aivan levällään vielä.

Hitin häntä on tullut fysioterapian jälkeen ehkä hiukan liikkuvammaksi, mutta selkeää eroa ei ole ollut havaittavissa. Ehkä sillä on sitten vain sellainen tapa kantaa häntäänsä.

Käytiin tsekkailemassa Hitin lihaksisto. Mitään hälyyttävää ei löytynyt.

Ensin katsottiin liikkeet ja sen jälkeen koplattiin koira läpi. Hitillä ollut ongelmana jo pidemmän aikaa hännän kantoasento, ylhäältä päin katsottuna kääntää sen J:n muotoiseksi liikkuessaan, hännänpää oikealle kääntyneenä. Saattaa olla vain tapa, tai sitten jokin on jumien kautta sen aiheuttanut. Ja nyt sitten uusimpana tuo ontuminen. Tassu ei ole vielä ihan kunnossa ja liikkeissä on vielä ulkona ajoittaista epäpuhtautta.

Fyssari kuvaili liikkumista tönköksi ja sellaistahan se on. Koira oli kuitenkin paremmassa kunnossa kuin luulin, sillä mitään selvää ahaa- elämystä ei löytynyt. Selkä oli oikealta puolelta vähän enemmän kireä kuin toiselta puolelta, mutta kuulemma siinä rajoilla voiko sanoa edes kireäksi kun aika reilusti sitä sai painella. Oikean etujalan ranne ehkä hieman jäykempi ojennuksessa kuin vasen, mahdollisesti takajalan ontumisesta tullut. Vasemman lavan alla syvissä lihaksissa toispuoleisuutta verrattuna oikeaan, lavan alla oli selkeä kohta jota aristi, ja toisella puolella aristusta ei ollut ollenkaan. Ylin häntänikama oli selkeästi jäykempi toiseen suuntaan, joka on voinut vaikuttaa koko hännän asentoon ja tehdä liikkumisesta tönkön vaikuttaen myös lannerangan alueeseen. Tuollainen voi vaikuttaa mm. koiran tasapainoon ja siten aiheuttaa toispuoleisia jumeja. Lapa on luultavasti tullut takajalan ontumisesta. Häntänikama mobilisoitiin. Viikossa pitäisi näkyä ero, jos häntänikama on ollut syyllinen tönkköyteen. Kotona ei voi oikein muuta sille tehdä kuin auttaa koiraa venytyksissä.

Kahden viikon päästä voi mennä uudestaan jos haluaa. Katson nyt miten tuo tuosta aukeaa, että mennäänkö, kun siellä ei mitään selvää ollut. Tai sitten voisi mennä tavalliseen hierontaan jossa saisi kokonaisvaltaisen käsittelyn.